tiistai 28. heinäkuuta 2015

Magic Mike ja elämän suuria kysymyksiä

Ensin minun piti tulla tänne kirjoittamaan Magic Mike XXL:stä. Elokuvasta, jonka olen nyt nähnyt kahdesti. Viikon sisään. (Jos sinun täytyi Googlettaa Magic Mike: Kiitos käynnistä, mutta et selvästikään kuulu kohderyhmäämme. Heippa ja kivaa kesää.) Miesstripparien roadtrip on kyllä kirjoittamisen arvoinen aihe, mutta päätin kirjoittaa elämästä. Ja sen tarkoituksesta. Tälleen kevyesti tiistain kunniaksi. Nyt seuraa Rouville epäluontaista niin sanottua diippii shittii...

Minulla oli tänään pieni pysähtymisen hetki minulle vieraan ihmisen kanssa. Tuossa hetkessä opin elämästä hirmuisen paljon. Esimerkiksi sen, ettei onni ole yksin kiinni oikein viikatuissa pyykeissä tai putipuhtaassa kodissa. Ja sen ettei tunteita kannata peittää vaan pitää itkeä kun itkettää, niin ilosta kuin surustakin. Eikä saa unohtaa nauraa juuri siinä hetkessä kun siltä tuntuu. Pitää iloita pienistä asioista, eikä arvottaa elämää pelkästään isojen tapahtumien perusteella. Pitää mennä luontoon kävelemään. Eikä elämää saa suunnitella liian pitkälle. Pitää elää hetkessä. Ei saa harmitella mennyttä tai jossitella. Ei saa ajatella että tekee asioita "sitten eläkkeellä"

Usein mietin, että pelkäänkö kuolemaa? En. Pelkään sitä, että kuolinvuoteella ajattelen, että "Perkele, ois pitänyt hypätä se benjihyppy". Pelkään, että kaduttaa. Pelkään että elän tämän elämän ihan perseelleen. Pelkään, että elämä menee ohi, koska jään murehtimaan turhanpäiväisiä asioita. Murehtimaan raha-asioita, mahaläskejä, huonoa säätä, menetettyjä mahdollisuuksia, pesemättömiä ikkunoita tai ajamatonta nurmikkoa. 

Siinä mahaläskejä puristellessa ja maton hapsuja suoristellessa sitä huomaamatta vanhenee ja jossain vaiheessa tajuaa että ei olekaan tehnyt mitään mitä olisi halunnut. Ettei sitten koskaan hypännytkään. Se, mitä se "perseelleen eläminen" kenellekin tarkoittaa on jokaisen oma asia. Eikä kenenkään pitäisi arvostella toisten valintoja. Yksi elää urheilulle, toinen eläimille, kolmas skumppahuuruisille viikonlopuille, neljäs matkustelulle ja viides juustohampurilaisille. Pääasia, että jokainen tekee ihan juuri sitä mitä haluaa ja on siinä (mäkkärin huuruisessa) hetkessä onnellinen.

Muistakaa olla avoimia ja rohkeita. Älä ajattele toisesta lähtökohtaisesti pahaa. Puhu itsellesi kauniisti. Se, että kannustat toista ei ole itseltä pois. Se, että toisella on paskaa ei tee sinun elämästäsi parempaa. Anna anteeksi ja mene eteenpäin. Sano että rakastat. Nauti pienistä hetkistä. Uskalla olla yksin. Älä tee mitään mistä et tykkää. Uskalla sanoa KYLLÄ. Uskalla sanoa EI. Mene katsomaan Magic Mike XXL. Kahdesti. 



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Rouvat ihan kateissa

Olemme saaneet useita äimistyneitä yhteydenottoja katoamisestamme. Hyvin suurella todennäköisyydellä kaikki äidiltäni. Kuitenkin siltä varalta, että joku muukin seuraa tarinointiamme, päätin valaista katoamisemme taustoja. 

Joskus vain elämä ja kesä kaikkine huvituksineen ja huumaavine seikkailuineen vie mennessään! 
..Näin ei kuitenkaan ole meidän tapauksessamme. Sattui nimittäin niinkin arkisesti, että molemmat Rouvat vaihtoivat työpaikkojaan samanaikaisesti. Uudet työtehtävät ja pitkittyneet työpäivät uusine haasteineen yksinkertaisesti veivät kaikki mehumme. Henkilökohtaisesti vietän kaiken vapaa-aikani enemmän tai vähemmän koomassa.


Huolimatta hiljaiselostamme blogia ei missään nimessä ole hylätty! Kesä menee enemmän tai vähemmän voimia ja uutta materiaalia keräillessä, mutta Rouvat palaavat vielä hullumpina kuin koskaan! 

Uusien työtehtävien ohella Minttu-Rouva on aloittanut myös niin luontoa kuin lompakkoakin säästävän sekä terveyttä ja sielua vaalivan työmatkapyöräilyn.


TYYLILLÄ.