perjantai 3. huhtikuuta 2015

Instagram vs Todellisuus

Olen nyt aika monesti kuullut "puhjenneeni kukkaan" sen jälkeen kun olen rouviintunut. Totta varmasti toinen puoli, koska elämä on kivaa ja mua hymyilyttää, mutta let's be honest. Mä oon vaan oppinut a) ottamaan kuvia oikeista kulmista b)  käyttämään filttereitä like a pro ja c) olemaan jakamatta kauheita irvityskuvia itsestäni.

Ette usko. Arvasin. "Mitä se Niina nyt höpisee. Ihana, kaunis, maailman PARAS ja TÄYDELLISIN Rouva!" ja niin pois päin. Mutta pitäkäätten kiinni hevosistanne niinkuin tapana on sanoa, koska nyt havainnollistetaan...

Instagram-kuva #bw # selfie #me
WhatsApp-kuva,  koska tylsää ja kaksari.
Instagram-kuva #shorthair #tattoo #selfie
WhatsApp-kuva, koska ruokatauko töissä. Ja kaksari.
Instagram-kuva #tattooedgirl #tattoo

WhatsApp-kuvassa sohvalla, tylsää ja kaksari. (Pelottavaa miten paljon Hjallis Harkimolle voi tyttölapsi näyttää)

Todellisuudessa siis makaan sohvalla päivät pitkät, reikäisissä pierukalsareissa ja likaisessa paidassa, jonka reunaan välillä pyyhin suupieliä. Aviomies tulee kotiin ja vastassa ei tosiaankaan ole tämä:

"Moi muru. Tein ruokaa ja siivosin - siks mulla on tää huivi päässä"

Aviomiehelle ei myöskään lähetellä päivisin pusukuvia tai rakkauden tunnustuksia vaan lähinnä näitä:



Aviomies kysyi mitä mä teen ja mä vastasin kuvin, koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja sitten mut käskettiin nukkumaan ja mä menin koska mä tottelen mun miestä. (ahahhahahahhahahhhhh)

Mutta siis ihmiset. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä Instagramissa tai Facebookissa näyttää. Me nykyajan muijat osataan vääntää itsemme mitä ihmeellisimmille mutkille jotta näytettäisi laihemmille/lihaksikkaammille/kurvikkaammille kuvissa. Ja tietty filtteröidä kuvat vaikka kolmen promillen kännissä, jotta näytettäisi kivalta somessa. Bitches know their filters. Sääliksi käy niitä sinkkupoikia jotka kalastelee päiväkahviseuraa Tinderistä eikä todellisuus sitten vastaakaan ihan kuvaa. Mutta eihän ulkonäöllä ole väliä, luonteella vaan. 



Kaikesta tästä huolimatta jatkan kyllä käsiteltyjen, filtteröityjen kuvien tyrkkäämistä nettiin. Ihan vaan koska voin. Hyvä puoli näissä ylikäsitellyissä kuvissa on se, että nettitutut (kyllä, mulla on "nettituttuja" ja ne ei ole vanhoja pervosetiä) ei tunnista mua Prisman kassajonossa. Saan pyyhältää kaksi kokoa liian iso talvitakki päällä, reikäiset tuulipuvunhousut ja pinkit kuomat jalassa ihan rauhassa...

*muisk!

...paitsi eilen Aviomies sanoi, että voin jäädä autoon odottamaan kun mentiin ABC:lle. Mietin, että rintsikat tais jäädä kotiin ja jäin autoon pelaamaan Candy Crushia. 


5 kommenttia:

  1. :D Oot kyllä paras!!! Pientä repeilyä Hjallis Harkimolle :D Tää oli just sopiva aamun piristys ja muistutus kaikille ettei itseään saa ottaa liian vakavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan saa! Ja kyllähän Hjalliksellakin vientiä tuntuu riittävän! Mikshän mulla ei sitten riitä? Jännä juttu!

      Poista
  2. Apua �� mielettömän hyvälle tuulelle sait minut �� kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, ihana sinä!! ❤ sait minutkin hyvälle tuulelle!

      Poista