perjantai 20. maaliskuuta 2015

Matka menkka-menkka-maahan!

Lähdetäänkö mielikuvitusmatkalle? (tässä te vastaatte että "JOO!")

Eletään tavallista keväistä maaliskuun tiistaita. Kaunis, raikas, aurinkoinen tiistaiaamu valkenee. herätyskello soi 05:45, poikkeuksellisesti rouva ei paina torkkua vaan kävelee reippaasti alakertaan... Ja kaatuu sohvalle vielä vartiksi nukkumaan.

Vartin kauneusunien jälkeen Rouva herää, käkertää hiukset ja alkaa maalaamaan naamaansa. Tässä vaiheessa Aviomies herää ja tulee pahaa aavistamattomana alakertaan ja toivottaa iloisesti "Hyvää Huomenta!".  V I R H E .

"Mä en sitten oo vielä tehny eväitä tai käyttäny koiria ulkona! Kello on kohta puoli seittemän ja mä myöhästyn varmasti töistä!" Hehkeä rouva huutaa puuteripeilin takaa ja Aviomies aavistelee pahinta. Kuukausittainen helvetti on pääsemässä irti...

"Voisinko mä jotenkin auttaa? Laittaa sulle vaikka eväät valmiiksi? Mitä sä haluaisit syödä?"

"No emminä tiiä!!! Ei siellä oo edes puhtaita eväsrasioita ja mitä hyötyä siitä on että sä laitat kaks lusikallista riisiä ja pari palaa kanaa johonkin kippoon! LUULETSÄETTÄSIITÄONOIKEESTIJOTAINHYÖTYÄÄÄÄÄÄ?!?!?!?!? Kahden minuutin hommasta! Sitä paitsi mä haluaisin syödä NYT jotain! MULLA ON NYT NÄLKÄ!"

"Haluaisitko sä ottaa nuo mun eväät? Voit ottaa mun eväät!"
(tottakai se on tehnyt eväät itselleen valmiiksi edellisenä iltana!)

"EN MÄ HALUA SUN EVÄITÄ! MÄ OON ILMAN!"
(oih, miten ihanaa naisen logiikkaa)


Tottakai aviomies tarjoutuu käyttämään myös koirat ulkona, mutta yllättäen "siitäkään ei ole mitään hyötyä". Aviomies on hetken hiljaa ja toteaa ettei oikein tiedä miten voisi muuten auttaa. Rouva sutii apinanraivolla aurinkopuuteria poskipäihinsä. Kello on 6:40 ja töissä pitäisi olla tasalta. Aviomies erehtyy seisahtamaan hetkeksi paikalleen ja paskamyrsky saa uutta pontta...

"Voisitko nyt ystävällisesti olla pyörimättä siinä! Ei siitä ole mitään hyötyä että sä tönötät siinä tuijottamassa! Ei tämä asia etene sen nopeammin vaikka sä siinä tuijotat!!! MEE POIS NYT SIITÄ!"

Aviomies tuhisee jotain yksinään, mutta ei raivostu vaan painelee yläkertaan. Rouva saa vihdoin kulmakarvansa suht samannäköisiksi, tekee eväät (joita ei sitten kuitenkaan koskaan syö) vaan köy työpaikan lounasruokalassa) ja käyttää koirat. Klo 06:55 auto starttaa kohti Rouvan työpaikkaa. Autossa on hyvinhyvin hiljaista. 

Iltapäivällä Rouva on jo maannut kotona sohvalla kaksi tuntia katsomassa telkkaria kun Aviomies palaa töistä kotiin. Päivän kestänyt hiljaisuus rikkoituu kun Aviomies toteaa:

"Vittu noita sun menkkaraivoja."

N I I M P Ä .



Sellaista arkea meillä eletään joka kuukausi. Toivoisin, että voisin kerrankin sanoa liioitelleeni tarinassa, mutta ei. Totta joka sana. Mä olen kuin perseelle ammuttu karhu, kuljen ympäri kämppää naama norsunvitulla ja koiratkin väistää mua. Raivot alkaa tarkalleen pari päivää ennen itse spektaakkelia ja lieventyvät päivä päivältä. Aviomies-raukka on pikkuhiljaa oppinut pitkähermoisuuden jalon taidon eikä enää lähde mukaan mun vääntöihin. Mikä toisaalta ärsyttää mua ihan suunnattomasti, koska mähän oon ihan juuri siinä mielentilassa missä ois hyvä päästä tappelemaan vaikka väärän tuoksuisesta käsisaippuasta tai eriparisista tyynyliinoista sängyssä. 



Jälkeenpäin lähinnä naurattaa nuo episodit. Siis minua, ei Aviomiestä. Aviomiestä ei esimerkiksi viime kuussa naurattanut yhtään mun kilarit jotka vetäisin kun suunniteltiin häämatkaa Jenkkilään. Minä sain menkkaviikkojen kunniaksi päähäni, että haluan olla Disneylandissä aikaisemmin sovitun yhden päivän sijaan kaksi tai mielellään kolme päivää. Aviomies yritti ystävällisesti pyytää asialle perusteluja ja minä tottakai aloin itkemään. Tietysti. Räkä poskella ja meikit pitkin naamaa yritäinsiinä sitten selittää, että...

"Koska siellä on aamulla aina ne jotkut aloitusjuttuparaatit ja illalla sitten ILOTULITUS ja mä en jaksa olla siellä mitään kuuttatoista tuntia vaan haluaisin olla toisena päivänä sitten illalla kun on se ILOTULITUS ja sitten siellä on niitä laitteita ja niihin on jonot ja ei siinä päivässä näe yhtään mitään mä haluan olla siellä pidempääääääään byääääääähhhhh MIKKI HIIIIIRIIII"

Taas kerran Aviomies veti henkeä, koitti muistuttaa että "rakas sä oksennat possujunassakin" ja että liput maksaa satasen päivä. Mä pidin pääni, itkin vähän lisää ja Aviomies myöntyi viettämään useamman päivän Disneylandissa. Kyllä. Sain sen vielä lupaamaan, että katsoo mun kanssa Frozen-leffan ennen matkaa, koska "muuten on turha mennä koko paikkaan". Että sillälailla. Pari viikkoa myöhemmin sovittiin, että yksi päivä Disneylandissa kuitenkin riittää. Nää on näitä. 


Eilen Aviomies yllätti kyllä täysin. Kaupasta tullessa heitti minulle suklaapatukan ja totesi että "ei nuihin menkkahommiin taida mikään särkylääke auttaa. Pelkkä suklaa vaan". Toisin sanoen: Syö itsesi mukavaksi. 


Huomaavainen tuo miekkonen on aikaisemminkin ollut, mutta nyt minusta jotenkin tuntuu, että se skarppaa koska tietää, että jutut päätyy blogiin. En valita, mutta ajoittain on melko paskaa olla nainen. Myönnettäköön myös se, että ajoittain mun kanssa on hieman haasteellinen elää.


Oonko ainoa menkkamonsteri? Sanokaa pliis, että en oo. Jos kuitenkin oon ainoa, niin näyttäkää tämä teksti elämänne miehille. Silloin ne ymmärtää miten paljon huonommin asiat voisi olla ja te alatte saamana perjantaisin kukkia. 



Tervetuloa mun elämään.

Terkuin, Niina

8 kommenttia:

  1. Haha, kuulostaa niiiiiiin tutulta. :D Mulla tosin liittyy tuohon vielä astetta vakavampia oireita koska liitän vielä 3-5h keskustelut suhteemme tilasta, ja 3/12 episodia päätyy avioeroon jonka toki 2 päivän päästä peruutan. ;D Ja auta armias jos mies erehtyy kiltisti kysymään:"Onkohan sulla taas menkat alkamassa?" Ja vaikka kuinkayritän, noi premenkat yllättää AINA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies ymmärtää vältellä mua kuin ruttoa joten keskustelut jää vähän vähiin...onneksi! :))) hiton premenkat!

      Poista
  2. Mulla oli aikoinaa melkosen samanlaista touhua, luojan kiitos löysin siihenki avun :D oisin pian saattanu olla entinen Rouva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avun? Minkä avun? Terapia? Suklaa? Alkoholi?

      Poista
  3. Oi kyllä! Oon ite ihan samanlainen monsteri, mutta onneksi mieheke edes yrittää ymmärtää (tai sietää) mua menkkaraivoissani. Tosin täytyy sanoa, että lopetettuani kaiken hormonaalisen ehkäisyn, on myös tunneskaala pienentynyt. En enää kiihdy itkusta raivoon ainakaan niin herkästi, kuin hormoonihöyryissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on taas oireet pahentuneet sen jälkeen kun lopetin hormoonien pumppaamisen... Ehkä. Tai ehkä oon vaan aina ollu kauhea enkä oo tajunnu sitä. Se on paljon mahdollista.

      Poista
  4. Itsehän itkin vasta vessanpöntöllä kun en saanu lajitella avokkini sukkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni. Hyvä Jenny! Niin sitä pitää! :D

      Poista